Lemmikeilläkin tulisi olla oikeus
turvalliseen ulkoiluun, joten ensimmäisinä töinämme omakotitaloon
muutettuamme teimme takapihan puutarhastamme ulkoiluparatiisin myös
kolmelle kissallemme. Valjasulkoiluun ja pieneen ulkotarhaan
tottuneet kissamme pääsivät nauttimaan ulkoilun riemusta aivan
uudella tavalla! Takapihan puutarhamme on noin 600m2 ja sieltä
löytyy juoksentelutilan lisäksi niin aurinkoisia loikoilupaikkoja
kuin varjoisia lymypaikkojakin pikkupedoillemme. Ja mikä tärkeintä
- puutarhassa voimme viettää aikaa lemmikkien kanssa sekä pitää
talon takaoven auki vapaasti ihmisten ja kissojenkin kulkea.
Pihan vanhoista omenapuista on ollut
kissoille suurta riemunaihetta, mutta meille omistajille hieman
päänvaivaakin. Molemmat vanhat omenapuut haluttiin suunnitelmassani
säilyttää, joten toinen niistä aiheutti pienen ongelman ollessaan
liian lähellä kissaverkotusta ja tarjoten näin mahdollisen
karkausreitin ulos tarhasta. Jonkinnäköinen kiipeämiseste oli siis
kehiteltävä. Ratkaisimme asian ostamalla sopivan kokoista (jonkin
verran rungon läpimittaa suurempaa) metallista ilmanvaihtoputkea,
joka halkaistiin pituussuunnassa auki. Näin putki saatiin rungon
ympäri ja se estää kissojen kiipeilyn puussa. Putki myös
käsiteltiin spraymaalilla mustaksi joten sitä ei juuri puusta
huomaa. Olen lisäksi laittanut putken sisään taiteltua
muoviverkkoa, joka pitää putken irti omenapuun rungosta ja ehkäisee
näin runkovaurioiden syntyä putken hautoessa kuorta. Kääntelen ja
muutan myös putken asentoa useamman kerran vuodessa vahinkoja
minimoidakseni. Toisessa puussa kissat sitten saavatkin vapaasti
kiipeillä ja teroitella kynsiään.
Täällä kasvikeräilijän puutarhassa
penkeistä löytyy myös myrkyllisiä perennoja. Jos omat lemmikkisi
ovat innokkaita "puutarhureita", on syytä valita kasveja,
jotka eivät aiheuta vakavia myrkytysoireita syötynä. Suurin osa
puutarhakasveista on toki myrkyllisiä, mutta niistä useimpia
pitäisi eläimen syödä melkoisia määriä oireita saadakseen.
Puutarhassamme asia on ratkaistu jättämällä kissoille myös
pieniä, luonnontilaisia alueita, jossa voi pureksia heinää - mikä
kissoille luontaisesti parhaiten maistuukin. Suurin osa myrkyllisistä
kasveista on hyvin karvaan makuisia, joten myrkytykset lienevät
tästäkin syystä hyvin harvinaisia.
Talviaikaan, kun lumi peittää
ruohokasvustot, voivat kuivuneet perennanvarretkin alkaa
kiinnostamaan ulkotarhassa. Tästä syystä leikkaan aina ennen
talvea kissoille kaikkein myrkyllisimmät kasvit (esimerkiksi
sormustinkukat, ukonhatut, päivänliljat, liljat, kurjenmiekat) alas
ja jätän talvipuutarhan koristeiksi vain osan kaikista perennoiden
varsista. Ja toki sisätiloissa on aina talvisin vehnänorasta
ruukussa tarjolla!
HUS:n myrkytystietokeskuksen
kasviluettelo myrkyllisistä ja myrkyttömistä kasveista löytyy
täältä:
HUOMIO:
Jos suunnittelette turvallista
ulkoilualuetta eläimillenne, tulee aina ensin olla yhteydessä
kunnan rakennusvalvontaan sekä tietenkin rajanaapureihin. Oman
kunnan rakennusjärjestys löytyy yleensä myös netistä, ja sieltä
näkee, minkä korkuinen aita tarvitsee rakennus- tai
toimenpideluvan. Kun lupa-asiat ovat kunnossa, voikin päättää,
millaisen aidoituksen lemmikit tarvitsevat. Pääsääntöisesti
kissoja varten tulee verkotuksen olla vähintään kaksi metriä
korkea ja varustettu 45 asteen sisäänpäin kääntyvällä lipalla.
Koirien ollessa kyseessä, aidan korkeus ja vahvuus riippuu täysin
rodusta.
Oma verkotuksemme on tehty
metallilangalla vahvistetusta kevytverkosta ja tolpat on kiinnitetty
maahan riittävän pitkillä ja jykeillä teräksisillä
tolpanjaloilla. Yhdessä kohtaa maa oli niin pehmeää, että
tolpalle piti valaa pieni betoniantura sekä kiinnittää tolppa
metallivaijerilla kiinni maakiveen. Keväisin roudan sulettua
verkotuksen ja tolppien kunto on kuitenkin aina tarkastettava
huolella. Jos maa on savista ja voimakkaasti routivaa, tulee
tolpanjaloille valaa aina betoniantura ja vaihtaa anturan ympäriltä
maata karkeampaan ainekseen tai muuten huolehtia riittävästä
routaeristyksestä.
Näin korkealle kevytverkolle hyvä
tolpanväli on maksimissaan 3-3.5 metriä. Tälläkin välillä
tolpasta tolppaan kulkevan vaijerin (joka kannattelee kevytverkkoa)
kiinnityspisteisiin on laitettava jotakin painoja pitämään verkko
riittävän kireänä (verkon tulee olla tarpeeksi kireä, etteivät
pieneläimet kuten siilit juutu siihen kiinni, mutta hieman löysä
jotta hankalampi kissojen kiivetä sitä pitkin). Verkko on tietenkin
myös kiinnitettävä maahan maakoukuilla riittävän huolellisesti,
jotta verkon ali ei pääse.
HUOM. Jos kissanne ovat kovin
vapaudenhaluisia ja omaavat mestarillisia akrobaatintaitoja, paras
ratkaisu on rakentaa kokonaan verkotettu (myös verkkokatto) tarha.
Tämä usein rajoittaa tarhan kokoa, mutta oikein sisustettuna
(riittävästi kiipeily-, katsastus- ja oleskelupaikkoja) tarjoaa
kissalle mahtavasti virikkeitä ja aktiviteettia elämään.
Kissatarhan voi jättää joko kokonaan tai osittain
nurmipohjaiseksi, kun taas koirille ulkotarhan on usein parempi olla
ilman nurmea, joka ei kestä kovin kovaa käyttöä ja jatkuvaa
happamoitumista (virtsaaminen). Tulee myös huomioida, että tässä
esimerkissä käyttämämme vahvistettu kevytverkko ei välttämättä
kestä koiran hampaita ja puremista, vaikka kissankynnen käsittelyn
kestääkin.
