Kissojen turvallinen ulkoiluparatiisi - verkotettu puutarhamme ja vinkkejä eläinystävälliseen puutarhaan


Lemmikeilläkin tulisi olla oikeus turvalliseen ulkoiluun, joten ensimmäisinä töinämme omakotitaloon muutettuamme teimme takapihan puutarhastamme ulkoiluparatiisin myös kolmelle kissallemme. Valjasulkoiluun ja pieneen ulkotarhaan tottuneet kissamme pääsivät nauttimaan ulkoilun riemusta aivan uudella tavalla! Takapihan puutarhamme on noin 600m2 ja sieltä löytyy juoksentelutilan lisäksi niin aurinkoisia loikoilupaikkoja kuin varjoisia lymypaikkojakin pikkupedoillemme. Ja mikä tärkeintä - puutarhassa voimme viettää aikaa lemmikkien kanssa sekä pitää talon takaoven auki vapaasti ihmisten ja kissojenkin kulkea.



Pihan vanhoista omenapuista on ollut kissoille suurta riemunaihetta, mutta meille omistajille hieman päänvaivaakin. Molemmat vanhat omenapuut haluttiin suunnitelmassani säilyttää, joten toinen niistä aiheutti pienen ongelman ollessaan liian lähellä kissaverkotusta ja tarjoten näin mahdollisen karkausreitin ulos tarhasta. Jonkinnäköinen kiipeämiseste oli siis kehiteltävä. Ratkaisimme asian ostamalla sopivan kokoista (jonkin verran rungon läpimittaa suurempaa) metallista ilmanvaihtoputkea, joka halkaistiin pituussuunnassa auki. Näin putki saatiin rungon ympäri ja se estää kissojen kiipeilyn puussa. Putki myös käsiteltiin spraymaalilla mustaksi joten sitä ei juuri puusta huomaa. Olen lisäksi laittanut putken sisään taiteltua muoviverkkoa, joka pitää putken irti omenapuun rungosta ja ehkäisee näin runkovaurioiden syntyä putken hautoessa kuorta. Kääntelen ja muutan myös putken asentoa useamman kerran vuodessa vahinkoja minimoidakseni. Toisessa puussa kissat sitten saavatkin vapaasti kiipeillä ja teroitella kynsiään. 



Täällä kasvikeräilijän puutarhassa penkeistä löytyy myös myrkyllisiä perennoja. Jos omat lemmikkisi ovat innokkaita "puutarhureita", on syytä valita kasveja, jotka eivät aiheuta vakavia myrkytysoireita syötynä. Suurin osa puutarhakasveista on toki myrkyllisiä, mutta niistä useimpia pitäisi eläimen syödä melkoisia määriä oireita saadakseen. Puutarhassamme asia on ratkaistu jättämällä kissoille myös pieniä, luonnontilaisia alueita, jossa voi pureksia heinää - mikä kissoille luontaisesti parhaiten maistuukin. Suurin osa myrkyllisistä kasveista on hyvin karvaan makuisia, joten myrkytykset lienevät tästäkin syystä hyvin harvinaisia. 



Talviaikaan, kun lumi peittää ruohokasvustot, voivat kuivuneet perennanvarretkin alkaa kiinnostamaan ulkotarhassa. Tästä syystä leikkaan aina ennen talvea kissoille kaikkein myrkyllisimmät kasvit (esimerkiksi sormustinkukat, ukonhatut, päivänliljat, liljat, kurjenmiekat) alas ja jätän talvipuutarhan koristeiksi vain osan kaikista perennoiden varsista. Ja toki sisätiloissa on aina talvisin vehnänorasta ruukussa tarjolla!

HUS:n myrkytystietokeskuksen kasviluettelo myrkyllisistä ja myrkyttömistä kasveista löytyy täältä:




HUOMIO:

Jos suunnittelette turvallista ulkoilualuetta eläimillenne, tulee aina ensin olla yhteydessä kunnan rakennusvalvontaan sekä tietenkin rajanaapureihin. Oman kunnan rakennusjärjestys löytyy yleensä myös netistä, ja sieltä näkee, minkä korkuinen aita tarvitsee rakennus- tai toimenpideluvan. Kun lupa-asiat ovat kunnossa, voikin päättää, millaisen aidoituksen lemmikit tarvitsevat. Pääsääntöisesti kissoja varten tulee verkotuksen olla vähintään kaksi metriä korkea ja varustettu 45 asteen sisäänpäin kääntyvällä lipalla. Koirien ollessa kyseessä, aidan korkeus ja vahvuus riippuu täysin rodusta.

Oma verkotuksemme on tehty metallilangalla vahvistetusta kevytverkosta ja tolpat on kiinnitetty maahan riittävän pitkillä ja jykeillä teräksisillä tolpanjaloilla. Yhdessä kohtaa maa oli niin pehmeää, että tolpalle piti valaa pieni betoniantura sekä kiinnittää tolppa metallivaijerilla kiinni maakiveen. Keväisin roudan sulettua verkotuksen ja tolppien kunto on kuitenkin aina tarkastettava huolella. Jos maa on savista ja voimakkaasti routivaa, tulee tolpanjaloille valaa aina betoniantura ja vaihtaa anturan ympäriltä maata karkeampaan ainekseen tai muuten huolehtia riittävästä routaeristyksestä.

Näin korkealle kevytverkolle hyvä tolpanväli on maksimissaan 3-3.5 metriä. Tälläkin välillä tolpasta tolppaan kulkevan vaijerin (joka kannattelee kevytverkkoa) kiinnityspisteisiin on laitettava jotakin painoja pitämään verkko riittävän kireänä (verkon tulee olla tarpeeksi kireä, etteivät pieneläimet kuten siilit juutu siihen kiinni, mutta hieman löysä jotta hankalampi kissojen kiivetä sitä pitkin). Verkko on tietenkin myös kiinnitettävä maahan maakoukuilla riittävän huolellisesti, jotta verkon ali ei pääse.

HUOM. Jos kissanne ovat kovin vapaudenhaluisia ja omaavat mestarillisia akrobaatintaitoja, paras ratkaisu on rakentaa kokonaan verkotettu (myös verkkokatto) tarha. Tämä usein rajoittaa tarhan kokoa, mutta oikein sisustettuna (riittävästi kiipeily-, katsastus- ja oleskelupaikkoja) tarjoaa kissalle mahtavasti virikkeitä ja aktiviteettia elämään. Kissatarhan voi jättää joko kokonaan tai osittain nurmipohjaiseksi, kun taas koirille ulkotarhan on usein parempi olla ilman nurmea, joka ei kestä kovin kovaa käyttöä ja jatkuvaa happamoitumista (virtsaaminen). Tulee myös huomioida, että tässä esimerkissä käyttämämme vahvistettu kevytverkko ei välttämättä kestä koiran hampaita ja puremista, vaikka kissankynnen käsittelyn kestääkin.